Kun 12-vuotias Elsi Björkman ja hänen äitinsä Paula palaavat viikon mittaiselta ulkomaanmatkalta, sanoo Elsi heti että hänen huoneessaan on käynyt joku. Hänen komeroitaan on tutkittu, hänen esineisiinsä koskettu. Hän kertoo asian äidilleen, joka ei usko häntä.
Paikallisella supermarketilla – taajaman ja valtatien välissä – Elsi tapaa Henryn. Tämä näyttää viettävän aikaa ostoskärryjä palauttelemalla. Elsi ei tiedä pojasta mitään, ja tällä on rasittava tapa ilmestyä kuin tyhjästä kadotakseen taas kuin tuhka tuuleen. Lapset löytävät kuitenkin yhteisen sävelen ja hetken näyttää, että Elsi on saamaisillaan itselleen ystävän.
Elsi lintsaa koulusta ja Henry pyytää Elsin luokseen. Kauniissa, hiljaisessa talossa he uivat ja paistavat makkaraa. Mutta Paula saa tietää Elsin puuhista. Hän vie väkisin Elsin talolle takaisin varmistaakseen Henryltä ja tämän vanhemmilta, ettei sama toistu. Mutta talon oven avaakin nainen, joka ei tunne Henryä. Poika, joka talossa asuu ei ole Henry. Kukaan ei tiedä Henrystä mitään – Elsi on ainut, joka on nähnyt hänet.
Onko Elsi keksinyt kaiken? Onko Henry mielikuvitusystävä – vai onko hän sittenkin oikea poika? Jos hän on totta, miksi hän valehtelee itsestään ja perheestään? Miksi kukaan muu ei ole nähnyt Henryä?