Kannanotto raporttiin ”Häirintä ja muu epäasiallinen kohtelu elokuva- ja teatterialalla”

Puheenvuoro Suomen elokuvasäätiön keskustelutilaisuudessa 17.9.2018
Nina Laurio, APFI/Solar Films

Kulttuuriministeri Sampo Terhon tilaamalle selvitykselle häirinnästä ja muusta epäasiallisesta kohtelusta elokuva- ja teatterialalla oli selkeä tarve – kiitos siitä ministerille ja ministeriölle.

Selvityksen alkuperäinen ajatus lienee ollut selvittää alallamme haittatekijänä esille noussutta seksuaalista/muuta häirintää sekä muuta epäasiallista kohtelua. Odotimme, että objektiivisen tahon suorittama selvitys toisi viimein valoa sille, millaisesta ja kuinka laajasta ilmiöstä on kyse. Tähän asti olemme olleet lähinnä mediasta saatujen yksittäistapausten varassa. Kun kokonaiskuva häirinnän nykytilasta ja laajuudesta on puuttunut, niin siten ei myöskään ole voitu laatia arviota siitä mitkä toimet ja mihin suunnattuina antaisivat tehokkaimman vasteen ongelmien poistamiseen.

Kun raporttia käy läpi, yllättäen vain pieni osa asiasta liittyy seksuaaliseen ja muuhun häirintään. Selvityksessä ei ole esimerkiksi kartoitettu nykytilannetta; sitä kuinka laajasta ilmiöstä on kyse, millaisia eri muotoja se on mahdollisesti saanut tai missä eri tilanteissa sitä on ilmennyt. Jostakin syystä näiden asioiden tutkiminen ei ole kuulunut raportin tavoitteeseen, kuten selvityshenkilö alkupuolella raporttia tuo esiin. Koska nämä tiedot puuttuvat, raportti tekee mielestämme karhunpalveluksen #metoo-asialle, joka alun perin toimi aktivaattorina niin ongelman esiin tulemiseen kuin selvityksenkin tilaamiseen.

Seksuaalisen ja muun häirinnän selvittämisen sijaan, selvitykseen on kerätty alaltamme laaja kirjo kaikenlaisia asioita, jotka eri haastateltavat tahot ovat kokeneet ongelmiksi. Tästä on saatu syntymään kuva, että alallamme on laajasti ongelmia, joilla on jonkinlainen korrelaatio häirintään ja epäasialliseen kohteluun. Selvitystä on jo nyt käytetty julkisuudessa ja erilaisten intressiryhmien viestinnässä osoituksena siitä, että elokuva-alalla häirintä ja muu epäasiallinen kohtelu on vakava ja mittakaavaltaan suuri ongelma, vaikka ydinkysymys seksuaalisen ja muun häirinnän laajuudesta on edelleen avoinna.

Selvitystyön lähtökohtana on ollut, että julkisuudessa esille nousseet häirinnän ja muun epäasiallisen kohtelun tapaukset ovat johtuneet joko lainsäädännön puutteista tai lainsäädännön käytännön soveltamiseen liittyvästä osaamisen puutteesta, mikä käytännössä tarkoittaa työnantajavastuiden tahallista tai tahatonta laiminlyöntiä. Raportti kuvaa laajasti lakien velvoitteita, mutta jättää lähes kokonaan käsittelemättä niiden tosiasiallisen soveltamisen mahdollisuudet elokuvatuotantoyhtiöissä. Olisi ollut hyödyllistä alallemme, jos raportissa olisi valaistu kuinka esimerkiksi yhdenvertaisuuslakia tai tasa-arvolakia tulee noudattaa eri työhönottotilanteissa huomioiden alan sisäisen dynamiikan, kulloinkin vapaana olevan työvoiman määrän ja koostumuksen sekä taiteelliset näkemykset valintojen kriteerinä.

Selvityksen yhteydessä tehtiin sisällöltään varsin laaja kysely tuotantoyhtiöille. Kysely lähetettiin 91 yhtiölle, joista 20 vastasi, jolloin osallistumisprosentti oli varsin alhainen, 22 %. Selvityksessä todetaan, että raportin arviointiosuudessa on kyse yleisluontoisista päätelmistä, jotka eivät välttämättä pidä paikkaansa kaikkien vastaajien kohdalla, sillä joukossa oli myös niitä, jotka ovat ymmärtäneet lain velvoitteet pääosin oikein ja täyttäneen ne lain edellyttämällä tavalla. Selvittämättä tai ainakin raportoimatta jää valitettavasti se, kuinka suurta osaa elokuvatuotannon volyymista nämä asiansa osaavat työnantajat edustavat, joten mahdollisten puutteiden mittasuhteet eivät tule selville. Selvityksessä todetaan lisäksi, että kyselyn perusteella ei voida osoittaa, että esiin tulleet lainsäädännön velvoitteiden tunnistamisen ja hoitamisen puutteet olisivat sinänsä olleet vaikuttamassa epäasiallisen kohtelun tai häirinnän esiintymiseen, tai että ne yksinään voisivat olla mainitun käyttäytymisen syitä.

Selvityksen rönsyilystä kertoo mm. se, miten näyttelijöiden työehtosopimusasia on mukana selvityksessä. Työehtosopimus on yksi tapa sopia palkkatyön ehdoista. Mutta ilman sitäkin työnantajaa velvoittaa työlainsäädäntö, ja siihen liittyvät lait on mainittu myös raportissa. TES ei sinällään ole mikään ratkaisu alan häirintätapauksiin, eikä ala ole millään muotoa ”villi”, kuten olemme lukeneet mediasta, eikä se ole sitä varsinkaan siitä syystä, että näyttelijät eivät ole mukana työehtosopimuksessa. Edellä mainittu ei tarkoita kannanottoa periaatetasolla työehtosopimukseen vaan kyseenalaistaa sen osuuden raportissa. Selvityksen johdosta mediassa ja eri intressiryhmissä on levinnyt mm. käsitys, että alalla teetetään näyttelijöillä ilmaista työtä. Tämä virheellinen käsitys on ilmeisesti syntynyt, kun raportti pohtii elokuva-avustajien työsuhdetta, ja toteaa näiden harrastelijoiden olevan mukana vähäisellä palkalla tai muulla kuin rahakorvauksella.

Ja tarkennettakoon vielä tätä edellä mainittua ilmaisen työn väitettä. Jos työehtosopimuksella haetaan parannusta näyttelijöiden palkkatasoon, niin emme tunnista väitettyä näyttelijöiden haavoittuvaa asemaa ainakaan heidän palkkatasossaan. Ammatikseen näyttelijän työtä tekevien elokuvanäyttelijöiden palkat ovat kiistatta alamme huippuluokkaa. Kokeneen näyttelijän palkka tekijänoikeuksineen on keskimäärin 1000 €/päivä. Kun laitosteatterissa toimivien keskimääräinen kuukausipalkka on 3000 €, ansaitsee näyttelijä elokuvassa saman summan kolmessa päivässä. On siis erikoista kuulla väitteitä, että näyttelijöiden palkkatasoon pitää tehdä parannuksia. Ja ainakaan väite ei voi perustua tuotantoyhtiöiden tuloksenteko- ja maksukykyyn. Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi kesäkuussa selvityksen elokuvatuotantoihin kohdistuvien julkisten tukien vaikutuksista, ja se antoi karun kuvan elokuvatuotantoyhtiöiden taloudellisesta asemasta.

Muutoinkin näyttelijät ovat isossa asemassa, kun tuotantoa suunnitellaan. Päätyökseen elokuvatyötä tekeviä näyttelijöitä on joitakin kymmeniä ja sellaisia joiden elannosta merkittävä osa tulee elokuvista on arviolta yli 50, mutta alle 100 näyttelijää. Tuo luku on vain pieni osa koko ammattikunnasta. Me [Solar Filmsissä] kysymme aina ensimmäiseksi näyttelijöiden muut sitoumukset ja räätälöimme tuotantomme siten, että näyttelijät voivat olla samaan aikaan monessa työssä mukana. Se tarkoittaa usein, että tuotantoja ei voida suunnitella tuotannon tai kustannusten kannalta parhaalla mahdollisella tavalla, kun kuvauksia täytyy tehdä sellaisina kellonaikoina tai sellaisessa järjestyksessä, että se sopii näyttelijälle.

Olemme vuosien varrella istuneet useasti alas Näyttelijäliiton kanssa ja kartoittaneet mahdollisuuksia edetä työehtosopimusneuvotteluun. Tuottajille toistaiseksi esitetyt neuvottelujen lähtökohdat ovat olleet sellaisia, ettei niiden pohjalta ole mahdollista lähteä neuvottelemaan. Neuvottelu ei ole sanelupolitiikkaa ja mahdottomien reunaehtojen esittämistä vaan jatkuvaa tunnustelua ja kompromisseja. Kannatamme kuitenkin raportin ehdotusta puhtaan pöydän periaatteesta, jos ja kun asiasta keskustellaan. Puhtaalta pöydältä aloittaminen on ollut tavoitteena ennenkin, mutta ehkä sen pitää jatkossa tarkoittaa jotakin ihan konkreettista: jotta asiassa päästään eteenpäin, esitämme että mahdollisten tulevien keskustelujen tulee tapahtua kokonaan uusien henkilöiden toimesta.

Raportti esittää mittavan joukon toimenpide-ehdotuksia. Mutta koska selvityksen fokus on hajaantunut koko toimintakenttää kattavaksi, ovat toimenpide-ehdotuksetkin sen mukaisia. Vie aikansa, että niistä voidaan poimia ne, jotka ovat toteutettavissa ja vievät oikeasti asioita eteenpäin. Osa esitetyistä ehdotuksista on kannatettavia ja selkeitä. Osa taas tuntuu joko liian ylimitoitetuilta suhteessa väitettyyn ongelmaan tai sellaisilta, ettei niissä ole huomioitu alamme erityispiirteitä.

Selvityksessä esitetyissä kannatettavissa toimenpide-ehdotuksissa on mukana sellaisia, joissa voimme olla aktiivisesti itse mukana. Tässä poimintoja tärkeimmistä:

  1. APFI on valmis lisäämään työoikeudellista aineistoa APFI:n sivuille jäsentensä käyttöön.
  2. APFI tekee kartoitusta ja koulutusta niin APFI:ssa kuin yhteistyössä Paltan ja Työturvallisuuskeskuksen kanssa, jotta tuotantoyhtiöt tunnistavat työlainsäädännön vaatimukset ja mahdolliset omat puutteensa niihin liittyen, sekä korjaavat toimintaansa. Koulutuksen tulee olla alalle räätälöityä ja koulutuksen järjestämisen tulee vastata alan erityispiirteisiin joustavuudella ja eri koulutustavoilla.
  3. Koemme tärkeänä myös raportissa esitetyn ehdotuksen esimieskoulutuksesta. Esimiesvastuusuhteiden tulee olla selvät läpi koko tuotannon, ja esimiesasemassa toimiville, kuten tuottajille, ohjaajille, kuvaajille ja muille ”hodeille” tulee antaa koulutusta asemaansa ja siihen liittyviin vastuisiin ja velvoitteisiin liittyen, niin omien liittojen täydennyskoulutuksena kuin vielä alalle opiskelevien oppilaitoksissa.
  4. APFI voi lisäksi laatia yhteistyössä tuotantoyhtiöiden ja asiantuntijoiden kanssa tuotantoyhtiöiden käyttöön jo nyt osalla käytössä olevia ja hyväksi havaittuja sekä raportissa mainittuja mekanismeja ja prosesseja, joilla tuotantojen aikaista eri ihmisten välistä tiedonkulkua ja turvallista työyhteisöä voidaan parantaa.
  5. APFI kannattaa alalle luotavia yhteisiä toimintamalleja epäkohtiin puuttumiseksi sekä yhteisen eettisen ohjeistuksen luomista. Eettisen lautakunnan muodostamisen koemme hiukan ylimitoitetuksi toimenpiteeksi nykyisen tiedon valossa.
  6. APFI voi toimia koollekutsujana näyttelijöiden työehtosopimusta koskevaan keskusteluun. Alustavien tietojen mukaan nykyisen elokuva- ja tv-tuotantoa koskevan työehtosopimuksen osapuolet ovat suhtautuneet positiivisesti ajatukseen istua alas ja lähteä kartoittamaan mahdollisuuksia yhteistyöhön.

Viimeiseksi haluan tuoda esiin yhden nykyistä alamme ilmapiiriä ja viestintää määrittelevän piirteen. Olen ollut alamme eri luottamustoimissa 20 vuotta. Koskaan aiemmin en ole kokenut, että olemme näin kaukana toisistamme. Nyt tehdyssä selvityksessä on tuotu esiin monia epäkohdiksi koettuja asioita. Epäkohtiin puuttuminen ja niiden korjaaminen on sinällään kannatettava asia, mutta tapa missä yhteyksissä niitä tuodaan esiin ja millä tausta-agendalla, herättää kysymyksiä. Heijastaako se osaltaan tätä vastakkainasettelun ilmapiiriä? On silmiinpistävää, ettei tämä negatiivisten näkemysten määrä ole kuitenkaan näkynyt kenttätyössä vaan [Solar Filmsissä] saamamme palaute tuotannoista niin suoraan kuin anonyymisti eri kyselyjen kautta on ollut pääosin positiivista. Kriittinen palaute on useimmiten liittynyt tuotannon käytössä olevaan rajalliseen määrään rahaa ja aikaa, mikä on rajoittanut taiteellista työtä tai huonontanut jaksamista. Näitä haasteita olemme pyrkineet pienentämään systemaattisesti ja mahdollisuuksiemme mukaan. Mutta median kautta nostetaan esiin täysin toisenlaista av-alaa. Mistä tämä ristiriita johtuu? Onko joillakin intressiryhmillä halu rakentaa ja ylläpitää vastakkainasettelun ilmapiiriä, ja kenen etua se palvelee?

Kun pyrimme kehittämään alaamme, tällöin syyttävä sormi ei voi kohdistua vain yhteen tai kahteen toimijaan tai ammattiryhmään vaan meidän tulee yhdessä ja keskinäisellä dialogilla käydä syvemmin läpi alaamme. Sillä me kaikki toimimme kuitenkin samalla elokuva-alalla, emme vastakkaisilla aloilla.

Kun olen seurannut viimeaikaista uutisointia ja mediahaastatteluja niin ennen kuin jälkeenkin nyt julkistetun raportin, voin todeta, ettei ainakaan yhtä siellä esitettyä toimenpide-ehdotusta ole otettu vakavasti. Raportti kehottaa alaa keskustelemaan keskenään, ei median kautta. Mutta olemme toistuvasti saaneet median kautta lukea tai kuulla esimerkiksi, kuinka me tuottajat emme halua neuvotella tai emme jaa tuottoja oikeudenmukaisesti. Tai raflaavia mutta perustelemattomia toistuvia heittoja julkisuudessa, että alallamme on pedofiliaa ja raiskauksia. Peräänkuulutan vastuuta, sillä tällaiset sanat pitävät sisällään väitteen vakavasta rikoksesta. En voi uskoa, että haluamme alamme tulevan määritellyksi, jäsennellyksi tai muodostavan sen tulevaisuuden median kautta. Ehdotan, että sen sijaan että huutelemme median kautta toisillemme, istuisimme alas yhdessä ja kävisimme läpi mitä haluamme olla. Ja pitäisimme kiinni siitä, että alan sisäistä keskustelua ei jatkossakaan käytäisi median välityksellä. Ja jos rikoksia on tapahtunut, ne pitää käsitellä asianmukaisissa elimissä, jotta oikeus toteutuu.

Lopuksi esitän kutsun kaikille alan asiantuntija-, edunvalvonta-, rahoitus-, ja virkamiestyötä tekeville, jotka eivät itse tee elokuvia: tervetuloa säännöllisesti vierailemaan [Solar Filmsin] kuvauksissa. Siellä voi omin silmin todeta mitä tällä alalla työskentely on ja mitä tarkoittavat ne monet erityispiirteet, joita alallamme on. Käytännön kokemus antaa kaikille varmasti enemmän eväitä tekemään yhdessä alaamme paremmaksi. Me APFI:ssa järjestämme vierailut mielellämme, joten meihin saa olla yhteydessä.

 

Kiitos.