Noin viisitoista Frankia ja yksi Pekka (Markku Toikka) kokevat elinolosuhteensa Kallion työläiskaupunginosassa liian raskaiksi ja päättävät lähteä kohti myyttistä Eiraa, josta ovat kuulleet vanhempiensa puhuvan. Siellä kaikki on kuulemma paremmin, raikkaat tuulet puhaltavat ja nurmi viheriöi. Matka muodostuu omalaatuiseksi sotaretkeksi ja vaellukseksi Helsingin keskeisissä kulttuuripaikoissa (Tavastia, elokuva-arkiston Orion-teatteri…) ja miehiä karsiutuu pelistä yksi toisensa jälkeen. He hajaantuvat pieniin joukkoihin; joku löytää rakkauden, toinen hirttäytyy, kolmas tulee naisen ampumaksi, neljäs kuolee hampurilaisbaarin limonadin tahrimalle lattialle – jokainen löytää vääjäämättä kohtalonsa. Eiraan asti heistä selviytyy lopulta vain kaksi ja viimeiselle rannalle päästyään jäljelle jääneet Frankit (Matti Pellonpää ja Pirkka-Pekka Petelius) lähtevät, ensin asiasta tapeltuaan, yhdessä pienellä soutuveneellä kohti Viroa. Matka katkeaa kuitenkin mitä ilmeisemmin kameran katseen ulkopuolella kuultavaan suureen räjähdykseen, Olavi Virran Valkovuokkojen säestäessä tapahtumien kulkua. (Teksti: Lauri Timonen)
Calamari Union
