Helsinki, syyskuu vuonna 1942. Nuori nainen on saanut kutsun saapua poliisin kuultavaksi. Hän pelkää joutuvansa ansaan. Hän on täydellistä suomenkieltä puhuva Neuvosto-desantti, joka on varomattomuuttaan jättänyt vakoiluradionsa pesulaan säilytettäväksi.
Päämajan valvontatoimisto on kiinnostunut naisesta, samoin Valpo. Kykenevä, mutta nuori ja melko aggressiivinen kuulustelija Otto Kumenius ei saa otetta hänestä. Nainen väittää olevansa Elina Sigrid Hämäläinen. Radion löytyminen perustuu hänestä väärinkäsitykseen.
Kumenius käy valvontatoimiston johtajan Paavo Kastarin puheilla ja toteaa, että vaikka nainen päivänselvästi on vakoilija, Kumenius ei halua jatkaa.
Kastari panee kapteeni Suomisen asialle. Pitkän kuulustelun aikana naisellekin selviää, että Suominen on tietoinen hänen todellisesta nimestään. Hän on oikealta nimeltään Kerttu Nuorteva, Suomesta aikanaan karkoitetun Santeri Nuortevan Yhdysvalloissa syntynyt tytär. Paljon muuta ei Kerttu halua myöntää.
Vähitellen Paavo Kastari ottaa ohjakset käsiinsä ja saa Kerttu Nuortevan pehmenemään…