Sodan murtamat -elokuva vie suoraan kaaokseen, tykistökeskityksiin ja sodan kauheuksiin, jossa nuoret miehet järkkyivät. Pahinta ei ollut väkivallan kohteena oleminen, vaan osallistuminen väkivallan toteuttamiseen. Elokuva keskittyy nuorten rivisotilaiden ja heidän lastensa kokemuksiin.
Nuorin kertojista tiivistää isän lähteneen puolustamaan rauhaa, mutta toikin sodan mukanansa kotiin. Toinen kuvaa, kuinka hänen oli pakko selvittää isänsä väkivaltaisuuden syyt – muuten seurauksena olisi ollut oma tuhoutuminen. Elokuva kuvaa kuinka sota elää meissä edelleen.
Ensimmäistä kertaa dokumenttielokuvassa käytetyt sotapsykiatristen sairaaloiden potilaskertomukset kertovat pelkistetysti, miten kohtuuttomissa oloissa traumat syntyivät ja miten kömpelösti psykiatria sen kohtasi. Sodan päätyttyä laitokset suljettiin ja traumatisoituneet miehet jätettiin perheidensä kontolle. Sodan murtamat -elokuvan ääni on rohkeiden lapsien. Se antaa katsojalle luvan tunnistaa ja tunnustaa, että oma isä tai isoisä ei ollutkaan ainoa joka meni rikki. Se sallii anteeksiannon.