Elokuvan päähenkilö, Valkopukuinen mies ei ole millään tavallinen suomalainen. Päinvastoin, hän on marxilaisittain parroittunut, lähinnä bukowskilaisittain kulkeva horroksen romantikko, joka vaeltaa Helsingin kaduilla, kapakoissa, autoissa, asuntojen vuoteissa sekä eräässä laulussa. Viimeisten rotannahkojen koko henkilögalleria jälkeen on entistä helpompi allekirjoittaa Buñuelin lausuma, ettei ihmiselämä on periaatteessa hyönteisten elämään arvokkaampi.