Suomen jalkapallon tunnetuin tosiasia on se, ettei miestenmaajoukkue ole koskaan selvinnyt arvokisoihin. Karsinnat ovat päättyneet kerta toisensa jälkeen pettymykseen.
Syksyllä 2014 ilmassa oli kuitenkin toivoa. Karsinnat EM-kisoihin 2016 olivat alkamassa, ja Suomen vastustajiksi ei ollut arvottu yhtäkään jalkapallon todellista suurmaata. Lisäksi lopputurnaukseen pääsisi enemmän joukkueita kuin aiemmin, 24. Nyt jos koskaan.
Lopulta kävi kuten Suomelle aina käy: kisapaikka jäi kauas.
Suomen syksystä 2014 alkanutta tuskaista karsintaurakkaa seurataan Mikko Mattilan dokumenttielokuvassa Oi Suomi. Tappioita tulee niin Helsingissä, Belfastissa kuin Budapestissäkin, ja lopulta fanit alkavat vaatia äänekkäästi potkuja päävalmentaja Mixu Paatelaiselle.
Kannattajien välit tulehtuvat myös Palloliittoon, ja satojen ihmisten »Palloliitto, haistakaa v-u» -huuto alkaa toistua yhä tiheämmin Olympiastadionin pohjoiskaarteessa.
Pelaajille maajoukkuepelit ovat tappioiden keskellä negatiivisessa ilmapiirissä yhä enemmän pakkopullaa. Dokumentissa ääneen pääsevät muun muassa hyökkääjät Teemu Pukki ja Berat Sadik sekä maalivahti Lukas Hradecky.
Jossain kuitenkin näkyy pilkahdus paremmasta huomisesta. Vaikka kisapaikka oli karannut, Suomen karsinnat päättyvät hyviin peleihin. Viimeisen ottelun – tasapeli Pohjois-Irlantia vastaan kotona – jälkeen joukkue ja fanit ovat taas yhtä. Pohjoiskaarre laulaa pelaajien johdolla Suomen maajoukkueen kannattajien tuttua laulua: »Oi Suomi on niin ihana – on meillä sauna viina ja kirves.»
Ehkä vielä joskus.
(Teksti: Johannes Laitila)