EARS – Europe-Asia Roundtable Sessions -tapahtuma tukee luovien alojen yhteistyötä Euroopan ja Aasian välillä. EARS on Helsinki järjestetään 14.-15.2 ja se esittelee Aasian uusimpia trendejä ja tuo paikalle alan ammattilaisia.
APFI on mukana EARS on Helsinki tapahtumassa ja moderoi paneelikeskustelun torstaina 14.2. klo 12:50-13:40.
Lisätietoa tapahtumasta: http://ears.asia/
The Fantasia International Film Festival on Pohjois-Amerikan suurin genre-elokuvaan keskittyvä festivaali. Vuosien varrella siitä on tullut myös yksi Kanadan suosituimmista elokuvafestivaaleista. Vuonna 2012 festivaali käynnisti elokuva-alan ammattilaisille suunnatun Frontières International Co-Production Market -tapahtuman. Frontières on tehnyt vuodesta 2016 lähtien yhteistyötä Cannesin elokuvajuhlien Marché du Film -tapahtuman kanssa.
Helsingissä 14.-16.2. järjestettävä Frontières Finance & Packaging Forum -tapahtumaan on valikoitu 12 sellaista projektia, joilla on jo 50 % rahoituksesta vahvistettuna ja jotka ovat valmiita siirtymään tuotantovaiheeseen. Tapahtumaan kutsutaan 20 alan johtotehtävissä toimivaa ammattilaista, jotka tarjoavat projekteille rahoitus- ja markkinointiapua.
Tapahtuman erikoisvieraaksi saapuu yhdysvaltalainen elokuvatuottaja Gale Anne Hurd, jonka huikelta meriittilistalta löytyvät mm. Terminator-trilogia, Aliens ja The Walking Dead.
Tapahtuman pääyhteistyökumppanit ovat Suomen elokuvasäätiö, Helsingin kaupunki ja Nordisk Film & TV Fond.
Lisätietoa Frontierès-tapahtumasta http://frontieresmarket.com/en/
APFI järjestää sarjamuotoisen draaman showcasen Series Maniassa, Lillessä keskiviikkona 27.3. klo 12–13.
Tunnin kestävässä Coming Next from Finland -showcasessa esitellään kehittelyvaiheessa olevia tuotantoja tilaisuuteen kutsuttaville potentiaalisille kv-yhteistyökumppaneille. Showcase on loistava mahdollisuus löytää yhteistuottaja hankkeelle. Esittelyn jälkeen APFI järjestää verkostoitumistilaisuuden.
Tunnin slottiin mahtuu pitchaamaan noin seitsemän tuotantoa, jotka APFI valitsee hakemuksien perusteella. APFI taittaa myös katalogin, johon pääsevät mukaan kaikki delegaation osallistuvat tuotannot, jotka palauttavat ajoissa myöhemmin ilmoitettavien ohjeiden mukaisen infolomakkeen. Katalogissa esitellään myös muita kuin kehittelyvaiheessa olevia tuotantoja.
Showcaseen ja katalogiin osallistuminen on APFI:n jäsenyrityksille maksuton ja ei-jäsenille maksullinen. Showcaseen, katalogiin sekä muut Series Maniaan osallistuvat tuottajat saavat APFI:n kautta edullisemman akkreditaation promo-koodilla.
Mikäli pitchaus kiinnostaa tai olet muuten menossa Series Maniaan, olethan yhteydessä viimeistään 15.2. mennessä! APFI lähettää DL jälkeen tarkemmat ohjeet osallistumista varten.
Raporteissa käydään läpi markkinoiden tilannetta sekä alan toimijoita mm. seuraavien asioiden osalta:
1. AV-tuotantokannustimen rahoitusta tulee jatkaa ja rahoituksen vuosikohtainen rahoituskatto poistaa
Av-tuotantokannustimen rahoitus on turvattava myös jaksossa. Vuonna 2017 hyväksyttyjen hakemusten arvo oli noin 9,5 miljoonaa euroa. Kannustimen ansiosta toteutuneiden tuotantojen arvo oli siis kaikkiaan noin 40 miljoonaa euroa. Suomalaista liiketoimintaa ja sitä myötä kansantaloutta olisi mahdollista kasvattaa entisestään lisäämällä tuotantokannustimen kokonaisbudjettia.
Av-tuotannot ovat työvoimaintensiivinen ala. Myös ulkomaisiin tuotantoihin investoidut tuotantokannustineurot aiheuttavat positiivisena lieveilmiönä työtä, tuloa ja kokemusta suomalaisille yrityksille ja tekijöille. Tuotantokannustimen olemassaolo lisää alan vetovoimaisuutta ja voi olla ratkaiseva joidenkin tuotantojen kansainvälistymisessä. Tuotantokannustimella on myös alueellinen merkitys, sillä sen avulla tuotantoja on tehty ympäri Suomea.
Erityisesti ensi hallituskaudella täytyy ponnistella kansainvälisten tuotantojen houkutteluun Suomeen.
2. Elokuvarahoitus tulee nostaa eurooppalaisittain kilpailukykyiselle tasolle
Suomen elokuvasäätiö tukee ja edistää kotimaista elokuvatuotantoa, elokuvan levittämistä ja esittämistä sekä suomalaisen elokuvan tunnetuksi tekemistä Suomessa ja ulkomailla. Säätiö on elokuvan tekemisen keskeinen mahdollistaja Suomessa. Säätiön vuoden 2019 tukivarat ovat noin 24 miljoonaa euroa. Määrä ei ole eurooppalaisittain kilpailukykyinen.
Suomen elokuvasäätiön tukivaroja tulee nostaa niin, että hallituskauden lopussa niiden vuosittainen määrä on vähintään 40 miljoonaa euroa.
3. Taiteen ja kulttuurin määrärahoja tulee nostaa
Taiteen ja kulttuurin rahoitus valtion talousarviossa ei ole kasvanut, vaikka alan yhteiskunnallinen ja taloudellinen merkitys on. Alan määrärahojen osuus talousarvion kaikista määrärahoista tulee nostaa 0,8 %:sta 1 %:iin.
TIEDOTE 18.12.2018
Audiovisual Producers Finland – APFI on syyskokouksessa valinnut puheenjohtajakseen Lotta Backlundin. Backlund työskentelee tuotantoyhtiö Warner Bros. International Television Production Finland Oy:ssä Head of Formats’ina. Vuonna 2018 Backlund on toiminut APFI:n varapuheenjohtajana.
APFI:n uuteen hallitukseen valittiin myös Miia Haavisto (Tekele Productions Oy), Antero Hartonen (FremantleMedia Finland Oy), Anniina Johansson (Aito Media Oy), Riina Kullas (Moskito Television Oy), Katariina Lehtonen (Otto Tuotanto Oy), Elina Pohjola (Citizen Jane Productions Oy), Martti Sivonen (Banijay Finland Oy), Antti Seppänen (Intervisio Oy), Jonathan Tuovinen (Rabbit Films Oy) sekä varajäseniksi Jarkko Hentula (Yellow Film & TV Oy), Nina Laurio (Solar Films Oy), Max Malka (Dionysos Films Oy) ja Mikko Räisänen (Lucy Loves Stories Oy). 17.12.2018 pidetyssä syyskokouksessa hyväksyttiin toimintasuunnitelma ja budjetti vuodelle 2019.
APFI syntyi keväällä 2018, kun audiovisuaalisen alan tuottajien edunvalvonta- ja tekijänoikeusyhdistykset Tuotos ry, Elokuvatuottajat ry, SATU ry sekä Audiovisual Finland ry yhdistivät toimintonsa.
”Olen iloinen, että olen saanut luottamuksen johtaa APFI:a juuri tällaisena aikana. Teknologian kehittyminen ja digitaaliset ratkaisut ovat ajaneet alamme jatkuvaan murrokseen, jossa päästään luomaan uutta ja tarjoamaan hyvää sisältöä yhä monimuotoisemmilta alustoilta. Luovat alat, kuten av-ala, ovat Suomessa merkittävä työllistäjä, ja aivan kuten maailmallakin, vahva kasvun ala. Suomalainen elokuva elää jonkinlaista nousu- ellei kultakautta. Elokuva on käyntikorttimme maailmalla. Näin tärkeän järjestön on erittäin olennaista saada äänensä kuuluviin”, Lotta Backlund sanoo.
Lisätiedot:
APFI:n puheenjohtaja (1.1.2019 alkaen) Lotta Backlund, 040-5313076
APFI:n toiminnanjohtaja Teemu Kalliala, 050-3959456
Suomalainen mainoselokuvakilpailu Voitto tulee taas. Kilpailun järjestämisestä vastaa uusi av-alan tuottajayhdistys Audiovisual Producers Finland – APFI ry. Kilpailun voittajat palkitaan Voitto-gaalassa 7.3.2019 Suvilahden Kattilahallissa, Helsingissä.
”Voitto-kilpailu on ainoa laatuaan Suomessa, ja se järjestetään nyt jo 24. kerran. Voitto-kilpailu edistää suomalaisen mainoselokuvan tasoa ja arvostusta. Hienoa olla mukana alalle tärkeässä tapahtumassa!”, kertoo APFI:n toiminnanjohtaja Teemu Kalliala.
Kilpailun kategoriat ovat:
Tarkemmat kategorioiden kuvaukset ja ilmoittautumisohjeet löytyvät Voitto-kilpailun verkkosivuilta. Kilpailutöitä voi ilmoittaa mukaan kilpailuun aikavälillä 10.12.2018 – 11.1.2019.
Yhteistyökumppaneita tapahtumassa ovat Screenforce Finland, Mainostajien Liitto ry sekä MARK Suomen Markkinointiliitto ry.
”Screenforce Finland jatkaa Voitto -gaalan pääkumppanina, ja kumppanina pyrimme kehittämään gaalaa kuvastamaan tämän päivän mainosmuotoja. Liikkuvan kuvan voima on selvä ja mainostajat tulevat kasvattamaan vielä entisestään sen käyttöä viestinnässä. On hienoa, jos voimme Voitto -kilpailun kautta tarjota ripauksen inspiraatiota parhaiden televisiomainosten muodossa. Ensi vuonna kehitämme myös Voitossa palkittua ”KPS” -palkintoa, siitä tiedotamme myöhemmin”, kertoo Screenforce Finlandin tuore johtaja, Anna Lujanen.
* Kilpailutöitä voi ilmoittaa mukaan aikavälillä 10.12.2018 – 11.1.2019
* Voitto-gaalaan ilmoittautuminen alkaa 21.1.2019
* Shortlist julkaistaan 7.2.2019
* Voittajat palkitaan Voitto-gaalassa 7.3.2019 Suvilahden Kattilahallissa
Lisätiedot:
Teemu Kalliala, teemu.kalliala@apfi.fi
Anna Lujanen, anna.lujanen@screenforce.fi
Anni Wessman on valittu Audiovisual Producers Finland – APFI ry:n Kansainvälisten asioiden päälliköksi. Wessman aloittaa tehtävässään 1.1.2019.
Wessmanilla on laaja työkokemus av-alasta ja kansainvälisen viennin tehtävistä. Hän on aiemmin työskennellyt niin tuotantoyhtiöissä, festivaaleilla, rahoituksen parissa, elokuvakomissiolla kuin yrittäjänäkin. Wessman on työskennellyt luovilla aloilla myös ulkomailla. Koulutukseltaan hän on elokuvataiteen maisteri.
”APFI panostaa voimakkaasti kansainvälistymiseen, ja Anni on juuri oikea henkilö kehittämään APFI:n toimintaa toivottuun suuntaan. Hienoa saada kokenut ja motivoitunut työntekijä osaksi APFI:a”, APFI:n toiminnanjohtaja Teemu Kalliala kertoo.
“Kun tehtävänä on vastata suomalaisen audiovisuaalisen alan kansainvälistymisestä ja verkostoitumisen kehittämisestä, tietää pääsevänsä tekemään työtä joka on lähellä sydäntä. Haluan kuunnella alaa ja tuottajien tarpeita, sekä varmistaa, että hyödynnetään sitä kansainvälistä kiinnostusta mikä on viime vuosina selvästi lisääntynyt mm. tuotantokannustimen kautta”, Wessman toteaa.
Lisätietoja:
Teemu Kalliala, APFI ry:n toiminnanjohtaja, teemu.kalliala@apfi.fi
Elokuva-alan järjestöjen palkinnot jaettiin torstaina 27.9. Helsingissä G Livelabissa pidetyssä palkintojuhlassa. Palkintojen saajat ovat alan ammattilaisten keskuudestaan valitsemia. Tapahtuma järjestettiin yhteistyössä Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestivaalin kanssa.
Juhlassa jaettiin seuraavat kymmenen palkintoa: Animaation sankari, Selkäranka -palkinto, Vuoden dokumenttielokuvateko, Vuoden elokuvanäyttelijä, Vuoden elokuvaohjaaja, Vuoden elokuvatuottaja, Vuoden käsikirjoittajakollega, Vuoden suunnittelija, Vuoden työtoveri ja Reiluin työnantaja, Vuoden Valo sekä Vuoden kannustavin rahoittaja.
Animaatiokilta jakoi Animaation sankari –palkinnon Eija Saariselle, joka on tehnyt pitkäjänteisen työn sekä pedagogisena mahdollistajana, että taideanimaation puolestapuhujana. Saarinen on myös nostanut suomalaista animaatio-osaamista ahkerasti esille niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.
Women in Film & Television Finland WIFT halusi jakaa Selkäranka-palkinnon teoista, joilla korjataan alan vääristyneitä rakenteita. Palkinto jaettiin Tarja Savolaiselle (tutkimus Sukupuolten tasa-arvosta elokuvatuotannossa, 2017) ja Jaana Paanetojalle (selvitys ”Häirintä ja muu epäasiallinen kohtelu elokuva- ja teatterialalla”, 2018).
Vuoden dokumenttielokuvateko -palkinnon sai Harri Römpötti kirjastaan ”Sanokaa mitä näitte – suomalaisen dokumenttielokuvan tekijät kertovat”, joka esittelee suomalaisia dokumenttielokuvantekijöitä ja suomalaisen dokumenttielokuvan monimuotoisuutta mukaansatempaavasti ja helposti lähestyttävällä tavalla. Palkinnon jakoi Dokumenttikilta.
Vuoden elokuvanäyttelijä –palkinnon voitti Matti Onnismaa, jota palkinnon jakanut Suomen Näyttelijäliitto kuvaili karismaattiseksi näyttelijäksi sekä reiluksi ja sydämelliseksi työkaveriksi. Näyttelijä – joka itseään esiintuomatta – tukee aina työllään vain kokonaisuutta, ansaitsee arvostusta hienosta pääroolistaan Armomurhaajassa.
Suomen Elokuvaohjaajaliitto SELO äänesti Vuoden elokuvaohjaajaksi AJ Annilan, jota luonnehdittiin paitsi lahjakkaaksi ja ammattitaitoiseksi ohjaajaksi, myös hyväksi esimieheksi.
APFI:n jäsenten äänestämän Vuoden elokuvatuottaja –palkinnon saivat Teemu Nikki ja Jani Pösö elokuvastaan Armomurhaaja. Kollegat arvostivat Nikin ja Pösön sitkeää, omaleimaista ja kovaa työtä, jolla on luotu omaehtoisesti poikkeuksellinen suomalainen elokuva. Toisena palkintona APFI jakoi Tunnustuspalkinnon tuottaja Miia Haavistolle näkemyksellisestä, pelottomasta ja innostavasta otteesta tuottajan työssä.
Käsikirjoittajien kilta valitsi Vuoden käsikirjoittajakollegaksi Raija Talvion, ja luonnehti valintaa näin: ”Raija Talvio on paitsi älykäs ja hieno kirjoittaja, myös loistava opettaja. Hän on tehnyt paljon työtä tasa-arvoisemman elokuva- ja tv-alan puolesta sekä käsikirjoittajien aseman parantamiseksi muun muassa Käsikirjoittajien killassa, Sunklossa sekä Women in Film & Television Finlandissa.”
Lavastus- ja pukusuunnittelijat LP jakoi Vuoden suunnittelija –palkinnon Markku Pätilälle, jonka taiteellinen käsiala on rikastuttanut katsojien visuaalista kokemuspiiriä monissa toisistaan poikkeavissa tuotannoissa.
Vuoden työtoveriksi Suomen elokuva- ja mediatyöntekijät SET valitsi grip Juha Niskan, jolla on aina ystävällinen asenne ja reilu meininki, ja joka on toiminnallaan ja esimerkillään pyrkinyt edistämään hyviä, turvallisia ja oikeudenmukaisia työoloja alalla. Vuoden reiluimpana työnantajana SET palkitsi Valofirma-konsernin. Valofirmassa tehdään tietoisesti työtä työntekijöiden hyvinvoinnin ja stressinhallinnan puolesta. Esimiehet ovat kannustavia ja rohkaisevat puhumaan, mikäli työssä kohtaisi epäasiallista käytöstä joko asiakkaiden tai muiden työntekijöiden toimesta.
Vuoden Valo –tunnustuspalkinnon sai työpari Rauno Ronkainen / Ville Penttilä. Suomen elokuvaajien yhdistys F.S.C. myönsi palkinnon elokuvan Ikitie kuvauksen ja valaisun vaativan tekniikan käytön taiteellisesta onnistumisesta.
Alan järjestöistä koostuva Avain-ryhmä palkitsi Vuoden kannustavimpana rahoittajana Elisa Viihteen Laura Kuulasmaan. Kuulasmaa on nostanut suomalaisen laatudraaman näkyvyyttä kansainvälisesti ja kotimaassa, sekä suhtautuu luovan alan tekijöihin kannustavasti ja positiivisesti.
Puheenvuoro Suomen elokuvasäätiön keskustelutilaisuudessa 17.9.2018
Nina Laurio, APFI/Solar Films
Kulttuuriministeri Sampo Terhon tilaamalle selvitykselle häirinnästä ja muusta epäasiallisesta kohtelusta elokuva- ja teatterialalla oli selkeä tarve – kiitos siitä ministerille ja ministeriölle.
Selvityksen alkuperäinen ajatus lienee ollut selvittää alallamme haittatekijänä esille noussutta seksuaalista/muuta häirintää sekä muuta epäasiallista kohtelua. Odotimme, että objektiivisen tahon suorittama selvitys toisi viimein valoa sille, millaisesta ja kuinka laajasta ilmiöstä on kyse. Tähän asti olemme olleet lähinnä mediasta saatujen yksittäistapausten varassa. Kun kokonaiskuva häirinnän nykytilasta ja laajuudesta on puuttunut, niin siten ei myöskään ole voitu laatia arviota siitä mitkä toimet ja mihin suunnattuina antaisivat tehokkaimman vasteen ongelmien poistamiseen.
Kun raporttia käy läpi, yllättäen vain pieni osa asiasta liittyy seksuaaliseen ja muuhun häirintään. Selvityksessä ei ole esimerkiksi kartoitettu nykytilannetta; sitä kuinka laajasta ilmiöstä on kyse, millaisia eri muotoja se on mahdollisesti saanut tai missä eri tilanteissa sitä on ilmennyt. Jostakin syystä näiden asioiden tutkiminen ei ole kuulunut raportin tavoitteeseen, kuten selvityshenkilö alkupuolella raporttia tuo esiin. Koska nämä tiedot puuttuvat, raportti tekee mielestämme karhunpalveluksen #metoo-asialle, joka alun perin toimi aktivaattorina niin ongelman esiin tulemiseen kuin selvityksenkin tilaamiseen.
Seksuaalisen ja muun häirinnän selvittämisen sijaan, selvitykseen on kerätty alaltamme laaja kirjo kaikenlaisia asioita, jotka eri haastateltavat tahot ovat kokeneet ongelmiksi. Tästä on saatu syntymään kuva, että alallamme on laajasti ongelmia, joilla on jonkinlainen korrelaatio häirintään ja epäasialliseen kohteluun. Selvitystä on jo nyt käytetty julkisuudessa ja erilaisten intressiryhmien viestinnässä osoituksena siitä, että elokuva-alalla häirintä ja muu epäasiallinen kohtelu on vakava ja mittakaavaltaan suuri ongelma, vaikka ydinkysymys seksuaalisen ja muun häirinnän laajuudesta on edelleen avoinna.
Selvitystyön lähtökohtana on ollut, että julkisuudessa esille nousseet häirinnän ja muun epäasiallisen kohtelun tapaukset ovat johtuneet joko lainsäädännön puutteista tai lainsäädännön käytännön soveltamiseen liittyvästä osaamisen puutteesta, mikä käytännössä tarkoittaa työnantajavastuiden tahallista tai tahatonta laiminlyöntiä. Raportti kuvaa laajasti lakien velvoitteita, mutta jättää lähes kokonaan käsittelemättä niiden tosiasiallisen soveltamisen mahdollisuudet elokuvatuotantoyhtiöissä. Olisi ollut hyödyllistä alallemme, jos raportissa olisi valaistu kuinka esimerkiksi yhdenvertaisuuslakia tai tasa-arvolakia tulee noudattaa eri työhönottotilanteissa huomioiden alan sisäisen dynamiikan, kulloinkin vapaana olevan työvoiman määrän ja koostumuksen sekä taiteelliset näkemykset valintojen kriteerinä.
Selvityksen yhteydessä tehtiin sisällöltään varsin laaja kysely tuotantoyhtiöille. Kysely lähetettiin 91 yhtiölle, joista 20 vastasi, jolloin osallistumisprosentti oli varsin alhainen, 22 %. Selvityksessä todetaan, että raportin arviointiosuudessa on kyse yleisluontoisista päätelmistä, jotka eivät välttämättä pidä paikkaansa kaikkien vastaajien kohdalla, sillä joukossa oli myös niitä, jotka ovat ymmärtäneet lain velvoitteet pääosin oikein ja täyttäneen ne lain edellyttämällä tavalla. Selvittämättä tai ainakin raportoimatta jää valitettavasti se, kuinka suurta osaa elokuvatuotannon volyymista nämä asiansa osaavat työnantajat edustavat, joten mahdollisten puutteiden mittasuhteet eivät tule selville. Selvityksessä todetaan lisäksi, että kyselyn perusteella ei voida osoittaa, että esiin tulleet lainsäädännön velvoitteiden tunnistamisen ja hoitamisen puutteet olisivat sinänsä olleet vaikuttamassa epäasiallisen kohtelun tai häirinnän esiintymiseen, tai että ne yksinään voisivat olla mainitun käyttäytymisen syitä.
Selvityksen rönsyilystä kertoo mm. se, miten näyttelijöiden työehtosopimusasia on mukana selvityksessä. Työehtosopimus on yksi tapa sopia palkkatyön ehdoista. Mutta ilman sitäkin työnantajaa velvoittaa työlainsäädäntö, ja siihen liittyvät lait on mainittu myös raportissa. TES ei sinällään ole mikään ratkaisu alan häirintätapauksiin, eikä ala ole millään muotoa ”villi”, kuten olemme lukeneet mediasta, eikä se ole sitä varsinkaan siitä syystä, että näyttelijät eivät ole mukana työehtosopimuksessa. Edellä mainittu ei tarkoita kannanottoa periaatetasolla työehtosopimukseen vaan kyseenalaistaa sen osuuden raportissa. Selvityksen johdosta mediassa ja eri intressiryhmissä on levinnyt mm. käsitys, että alalla teetetään näyttelijöillä ilmaista työtä. Tämä virheellinen käsitys on ilmeisesti syntynyt, kun raportti pohtii elokuva-avustajien työsuhdetta, ja toteaa näiden harrastelijoiden olevan mukana vähäisellä palkalla tai muulla kuin rahakorvauksella.
Ja tarkennettakoon vielä tätä edellä mainittua ilmaisen työn väitettä. Jos työehtosopimuksella haetaan parannusta näyttelijöiden palkkatasoon, niin emme tunnista väitettyä näyttelijöiden haavoittuvaa asemaa ainakaan heidän palkkatasossaan. Ammatikseen näyttelijän työtä tekevien elokuvanäyttelijöiden palkat ovat kiistatta alamme huippuluokkaa. Kokeneen näyttelijän palkka tekijänoikeuksineen on keskimäärin 1000 €/päivä. Kun laitosteatterissa toimivien keskimääräinen kuukausipalkka on 3000 €, ansaitsee näyttelijä elokuvassa saman summan kolmessa päivässä. On siis erikoista kuulla väitteitä, että näyttelijöiden palkkatasoon pitää tehdä parannuksia. Ja ainakaan väite ei voi perustua tuotantoyhtiöiden tuloksenteko- ja maksukykyyn. Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi kesäkuussa selvityksen elokuvatuotantoihin kohdistuvien julkisten tukien vaikutuksista, ja se antoi karun kuvan elokuvatuotantoyhtiöiden taloudellisesta asemasta.
Muutoinkin näyttelijät ovat isossa asemassa, kun tuotantoa suunnitellaan. Päätyökseen elokuvatyötä tekeviä näyttelijöitä on joitakin kymmeniä ja sellaisia joiden elannosta merkittävä osa tulee elokuvista on arviolta yli 50, mutta alle 100 näyttelijää. Tuo luku on vain pieni osa koko ammattikunnasta. Me [Solar Filmsissä] kysymme aina ensimmäiseksi näyttelijöiden muut sitoumukset ja räätälöimme tuotantomme siten, että näyttelijät voivat olla samaan aikaan monessa työssä mukana. Se tarkoittaa usein, että tuotantoja ei voida suunnitella tuotannon tai kustannusten kannalta parhaalla mahdollisella tavalla, kun kuvauksia täytyy tehdä sellaisina kellonaikoina tai sellaisessa järjestyksessä, että se sopii näyttelijälle.
Olemme vuosien varrella istuneet useasti alas Näyttelijäliiton kanssa ja kartoittaneet mahdollisuuksia edetä työehtosopimusneuvotteluun. Tuottajille toistaiseksi esitetyt neuvottelujen lähtökohdat ovat olleet sellaisia, ettei niiden pohjalta ole mahdollista lähteä neuvottelemaan. Neuvottelu ei ole sanelupolitiikkaa ja mahdottomien reunaehtojen esittämistä vaan jatkuvaa tunnustelua ja kompromisseja. Kannatamme kuitenkin raportin ehdotusta puhtaan pöydän periaatteesta, jos ja kun asiasta keskustellaan. Puhtaalta pöydältä aloittaminen on ollut tavoitteena ennenkin, mutta ehkä sen pitää jatkossa tarkoittaa jotakin ihan konkreettista: jotta asiassa päästään eteenpäin, esitämme että mahdollisten tulevien keskustelujen tulee tapahtua kokonaan uusien henkilöiden toimesta.
Raportti esittää mittavan joukon toimenpide-ehdotuksia. Mutta koska selvityksen fokus on hajaantunut koko toimintakenttää kattavaksi, ovat toimenpide-ehdotuksetkin sen mukaisia. Vie aikansa, että niistä voidaan poimia ne, jotka ovat toteutettavissa ja vievät oikeasti asioita eteenpäin. Osa esitetyistä ehdotuksista on kannatettavia ja selkeitä. Osa taas tuntuu joko liian ylimitoitetuilta suhteessa väitettyyn ongelmaan tai sellaisilta, ettei niissä ole huomioitu alamme erityispiirteitä.
Selvityksessä esitetyissä kannatettavissa toimenpide-ehdotuksissa on mukana sellaisia, joissa voimme olla aktiivisesti itse mukana. Tässä poimintoja tärkeimmistä:
Viimeiseksi haluan tuoda esiin yhden nykyistä alamme ilmapiiriä ja viestintää määrittelevän piirteen. Olen ollut alamme eri luottamustoimissa 20 vuotta. Koskaan aiemmin en ole kokenut, että olemme näin kaukana toisistamme. Nyt tehdyssä selvityksessä on tuotu esiin monia epäkohdiksi koettuja asioita. Epäkohtiin puuttuminen ja niiden korjaaminen on sinällään kannatettava asia, mutta tapa missä yhteyksissä niitä tuodaan esiin ja millä tausta-agendalla, herättää kysymyksiä. Heijastaako se osaltaan tätä vastakkainasettelun ilmapiiriä? On silmiinpistävää, ettei tämä negatiivisten näkemysten määrä ole kuitenkaan näkynyt kenttätyössä vaan [Solar Filmsissä] saamamme palaute tuotannoista niin suoraan kuin anonyymisti eri kyselyjen kautta on ollut pääosin positiivista. Kriittinen palaute on useimmiten liittynyt tuotannon käytössä olevaan rajalliseen määrään rahaa ja aikaa, mikä on rajoittanut taiteellista työtä tai huonontanut jaksamista. Näitä haasteita olemme pyrkineet pienentämään systemaattisesti ja mahdollisuuksiemme mukaan. Mutta median kautta nostetaan esiin täysin toisenlaista av-alaa. Mistä tämä ristiriita johtuu? Onko joillakin intressiryhmillä halu rakentaa ja ylläpitää vastakkainasettelun ilmapiiriä, ja kenen etua se palvelee?
Kun pyrimme kehittämään alaamme, tällöin syyttävä sormi ei voi kohdistua vain yhteen tai kahteen toimijaan tai ammattiryhmään vaan meidän tulee yhdessä ja keskinäisellä dialogilla käydä syvemmin läpi alaamme. Sillä me kaikki toimimme kuitenkin samalla elokuva-alalla, emme vastakkaisilla aloilla.
Kun olen seurannut viimeaikaista uutisointia ja mediahaastatteluja niin ennen kuin jälkeenkin nyt julkistetun raportin, voin todeta, ettei ainakaan yhtä siellä esitettyä toimenpide-ehdotusta ole otettu vakavasti. Raportti kehottaa alaa keskustelemaan keskenään, ei median kautta. Mutta olemme toistuvasti saaneet median kautta lukea tai kuulla esimerkiksi, kuinka me tuottajat emme halua neuvotella tai emme jaa tuottoja oikeudenmukaisesti. Tai raflaavia mutta perustelemattomia toistuvia heittoja julkisuudessa, että alallamme on pedofiliaa ja raiskauksia. Peräänkuulutan vastuuta, sillä tällaiset sanat pitävät sisällään väitteen vakavasta rikoksesta. En voi uskoa, että haluamme alamme tulevan määritellyksi, jäsennellyksi tai muodostavan sen tulevaisuuden median kautta. Ehdotan, että sen sijaan että huutelemme median kautta toisillemme, istuisimme alas yhdessä ja kävisimme läpi mitä haluamme olla. Ja pitäisimme kiinni siitä, että alan sisäistä keskustelua ei jatkossakaan käytäisi median välityksellä. Ja jos rikoksia on tapahtunut, ne pitää käsitellä asianmukaisissa elimissä, jotta oikeus toteutuu.
Lopuksi esitän kutsun kaikille alan asiantuntija-, edunvalvonta-, rahoitus-, ja virkamiestyötä tekeville, jotka eivät itse tee elokuvia: tervetuloa säännöllisesti vierailemaan [Solar Filmsin] kuvauksissa. Siellä voi omin silmin todeta mitä tällä alalla työskentely on ja mitä tarkoittavat ne monet erityispiirteet, joita alallamme on. Käytännön kokemus antaa kaikille varmasti enemmän eväitä tekemään yhdessä alaamme paremmaksi. Me APFI:ssa järjestämme vierailut mielellämme, joten meihin saa olla yhteydessä.
Kiitos.